10. Kapittal.
1 Veljačidam! muo vaibmom datto ja rokkadallam Ibmeli Israel audast læ sin besstujubme;
2 dastgo dam duođaštusa sigjidi addam, atte angervuotta galle sist læ Ibmel guvllui, mutto i dieđo mield.
3 Go Ibmel vanhurskesvuođa si æi dieđe, ja bivddemen læk sin ječaidæsek vanhurskesvuođa bisotet, de æi si Ibmel vanhurskesvuođa vuollai vuollan.
4 Dastgo Kristus læ laǥa loap vanhurskesvutti buok oskolaǯaidi.
5 Dastgo Moses dam vanhurskesvuođa čalla, mi laǥast boatta, atte dat olmuš, gutte laǥa bakkomid dakka, dai boft ælla.
6 Mutto vanhurskesvuotta, mi oskost boatta, nuft sardno: ale vaimostad cælke: gi albmai bajas manna? Kristus vuolas vieǯǯam ditti,
7 daihe: gi čiegŋalassi vuolas manna? Kristus jabmi lut bajas vieǯǯam ditti.
8 Mutto maid cælkka: du lakka læ sadne, du njalmestad ja vaimostad; dat lædat osko sadne, maid mi sarnedæp.
9 Dastgo jos njalminad hærra Jesus don duođaštak, ja vaimostad don oskok, atte Ibmel jabmi dillest su bajasčuoǯǯaldatti, de audogassan don šaddak.
10 Dastgo vaimoin osskujuvvu vanhurskesvuottan; mutto njalmin duođaštuvvu audogasvuottan.
11 Dastgo čal cælkka: juokkaš, gutte su ala ossko, i hæppad juvsa.
