goččom bagjen adda Kristus Jesus sist.
15 Nuft ædnagak mist, guđek olles læp, ferttijep damditti daggar miela adnet; ja jos dam dafhost oft jurddagak dist æi læk, de Ibmel digjidi maida dam almostæmen læ.
16 Barggop mi aive dam ala, dadamield go mi læp auddanam, oft oaivadusa mield vagjolet, oft jurddagid adnet.
17 Čuovvot muo luodaid, veljačak! ja vutti valddet sin, guđek vagjolek, nuftgo di min auddamærkkan adnebættet.
18 Dastgo ædnagak vagjolek, gæid davja mon læm digjidi jo cælkkam, ja ain čierodedin cælkam, atte si Kristus ruosa vaššalaǯak læk,
19 gæi loap læ hævvanæbme, gæi Ibmel sin čoavgje læ, ja gæi gudne sin hæppad sist orro, gæi hallo ædnam guvllui manna.
20 Dastgo min siddamek læ almin, gost mi maida bæsstamek vuorddemen læp, dam hærra Jesus Kristus,
21 gutte min hægjovuođa rubmaš nubbastuttemen læ, atte dat su hærvasvuođa rubmaš lakkasaǯǯan dakkujuvvu, dam famo mield, man boft son maida buok vuollasis matta bigjat.
4. Kapittal.
1 De damditti, muo æcalaš veljačak! gæi lusa mon halidam, di, muo illo ja kruonno! orrot bisovaǯak hærra sist, di æcalaǯak!
2 soavalašvuođa Evodiai ravvim, ja Syntykkai ravvim hærra sist.