2. Kapittal.
1 De damditti barga don, muo barnačam! dam armo boft gievrrot, mi Kristus Jesus sist læ!
2 ja maid must gullam læk ædnag olbmui guladedin, da adde oskaldas olbmuidi, guđek dokkalaǯak læk maida ærrasid oapatet.
3 De gila damditti bahaid, nuftgo Jesus Kristus šiega soatteolmai.
4 I oftage, gutte soattai manna, ællem fidnoidi jeČas sora, vai sunji dokkiši, gutte su balkati.
5 Jos guttege gilvvoi manna, de i balka oaǯo, jos laǥa mield i gilvo.
6 Dallolaš olmuš, gutte ædnam rakad, bærre audemussta šaddoid navdašet.
7 Arved maid sarnom; hærra dunji jierme addaši juokke guvllui!
8 Muite Jesus Kristus, gutte jabmi dillest bajasčuoǯǯaldattujuvvum læ, ja David sokkagoddest læ boattam, muo evangelium mield,
9 man ditti bahaid mon oainam gidda čadnujume ragjai nuftgo værredakke; mutto Ibmel sadne i læk čadnujuvvum.
10 De damditti buok mon gilam valljijuvvum olbmui gæččen, vai si maida dam audogasvuođa oǯuši, mi Kristus Jesus sist læ, oftanaǥa aǥalaš hærvasvuođain.
11 Jaketatte sardne dat læ; dastgo jos mi suin jabmam læp, de suin mi maida oaǯǯop ællet.
12 Jos gierdavaǯǯan mi gillap, de mi maida suin oaǯǯop rađđit; jos biettalæp, de son maida min biettal;