10 ja Jakobi son bijai dam lakkan, Israeli aǥalaš litton, 1 Mosesg. 28, 13; 35, 12.
11 cælkededin: Dunji addet aigom Kanaan ædnam din arbbeoassen;
12 go ucca joavkoš si legje, harvek ja vierrasak dast.
13 Ja si vagjolegje olbmui gaskast olbmui gasski,
nubbe valddegoddest nubbe olbmui lusa. 1 Mosesg. 12, 1–9; 13, 1.
14 I son luoittam guđege olbmu vækkavalddalašvuođa
dakkat sin vuosstai, ja gonagasaid son rangašti sin ditti, 1 Mosesg. 12, 17; 20, 3. 7.
15 (cælkededin): Allet guoskat muo vuiddujuvvumidi, ja allet daǥa muo profetaidi maidegen bahaid.
16 Ja nælge son ravkai ædnam bagjeli, laibbevare
son noǥati.[1] 1 Mosesg. 41, 54. . .
17 Son vuolgat olbma sin ouddal, balvvalægjen
vuvddujuvui Josef. 1 Mosesg. 37, 28. 36; 45, 5. 7.
18 Si givsedegje su julgid lakkiguim, ruvdidi šaddai
su siello;[2] 1 Mosesg. 39, 20.
19 Dam aige ragjai, go su sanek devddujuvvujegje, go hærra sadne læi čilggim su.
20 De bijai gonagas dokko ja luiti su besujussi,
rađđijægje olbmui bagjel – ja besti su giddagasast. 1 Mosesg. 41, 14.
21 Son bijai su hærran dalos bagjel ja rađđijægjen
buok su æloides bagjel, 1 Mosesg. 41, 40. 41; 45, 8.
22 dakkat su oaivamuǯaid su dato vulučen ja su
vuorasidi visesvuođa oapatet. 1 Mosesg. 41, 44.
23 De bođi Israel Ægypteni, ja Jakob asai vierasen
Kam ædnamest. 1 Mosesg. 46, 1. . .
24 Ja son[3] daǥai su olbmuides sagga šaddolaǯǯan,
ja daǥai sin gievrabbun go sin vuosstaičuoǯǯok legje. 2 Mosesg. 1, 7. 9. 12.
25 Son nubbastutti sin vaimo, atte si vašotegje su
olbmuid, atte gavvelvuođa si adne su balvvalegjides
vuosstai. 2 Mosesg. 1, 10. . .