14 Dastgo nuft ædnagak, guđek Ibmel vuoiŋast dolvvujuvvujek, dak Ibmel manak læk.
15 Dastgo æppet di garra balvvalusa vuoiŋa fastain vuosstaivalddam læk balloi; mutto barnalaš valljijume vuoiŋ, gæn boft mi čuorvvop: Abba! dat læ: ačačæmek!
16 Datanaǥa vuoiŋ oftanaǥa min vuoiŋain duođaštægje læ, atte Ibmel manak mi læp.
17 Mutto jos mi læp manak, de arbolaǯak maida læp, dat læ, Ibmel arbolaǯak, mutto Kristus arbbim guoimek, jos oftanaǥa suin mi gillajæp, atte mi maida oftanaǥa suin hærvvasen dakkujuvvujep.
18 Dastgo arvvalam, atte dam aige gillamušak æi mannenge læk lokkat dam hærvasvuođa æftoi, mi min bagjeli almostuvvumen læ.
19 Dastgo sivnadusa halidæbme Ibmel manai almostusa vuorddemen læ;
20 dastgo sivnadussa nokkavašvuođa vuollai læ bigjujuvvum, — i su datos mield, mutto sust, gutte vuollai bijai; —
21 doaivoin daddeke, atte vela sivnadussa ješ nokkavašvuođa garra balvvalusa dille vuold eritid besstujuvvumen læ Ibmel manai hærvasvuođa isedvutti.
22 Dastgo mi diettep, atte obba sivnadussa šuokkemen læ, ja bafčas vuold læ gidda dam ragjai.
23 Ja i dušše fal dat, mutto vela sigis, gæin vuoiŋa alggošaddo læ, vela migis ješ sistamek šuokkemen læp, barnalaš valljijume doaivodedin, rubmašæmek besstujume.
