muo maŋŋai datto, de biettalekkus son ješječas, ja valddus ruosas ja čuvvus muo.
25 Dastgo gutte hæggas vigga bæsstet dam masse; ja gutte hæggas muo ditti masse, dam gavdna.
26 Dastgo mi avkid læ olbmui jos obba mailme vuoitta, mutto sielos vahagatta? Daihe mi læ olbmu duokken mafsamuššan addet sielostes?
27 Dastgo olbmu bardne ačes hærvasvuođast boatta engelidesguim; ja de juokkači daǥos mield son dalle mafsa.
28 Duođai mon digjidi cælkam: dai gaskast, guđek dast čuǯǯuk, muttomak læk, guđek jabmem æi ollingerakkan šadda oaidnet, auddal go olbmu barne si oidnek valddegoddassis boattemen.
17. Kapittal.
1 Ja gut bæive dastmaŋŋel, de valdi Jesus Petrus ja Jakobus ja Johannes, su velja, aldsis guoibmen, ja alla vare ala sieranessi sin doalvoi.
2 Ja sin oaino sist son nubbastuvui, ja su muođok baittegotte bæivaš lakkai, mutto su biftasak vielggaden šadde nuftgo čuovgas.
3 Ja gæč, Moses ja Elias sist oinuiga, ja suin sardnome læiga.
4 De Petrus vastedi, ja Jesusi celki: hærračam! dast migjidi buorre læ orrot; aigokgo, de golm goađe mi dast dakkap; dunji ovt, ja Mosesi ovt, ja Eliasi ovt.
5 Ja go ain sardnomen læi, gæč, de čuvggis balv sin suoivvanasti; ja gæč, jedn balvast bođi,
